Facebookin monenkirjavat ja surkuteltavat viharyhmät ovat taas ajankohtaisia, kiitos Helsingin Sanomien ison jutun (23.3.09, sivut A3 ja B1). Lehden sivuille poimituissa kuvanäytteissä uhataan toisaalla juutalaisia ydinpommituholla ja toisaalla herjataan islamia.
Ajankohtainen on myös maahanmuuttokeskustelu. Tämä kesto-ajankohtainen teema sai viime viikolla lisävauhtia kolmen presidentin TV-keskustelusta, jossa Ahtisaaren ja Halosen linjojen eroavuus noteerattiin.
Linkitän tässä nämä kaksi päivänkohtaista aihetta yhteen eräästä suomalais-kansallisesta näkökulmasta: meidän ne kaksi jo vakiintunutta etnistä ja uskonnollista vähemmistöämme, joilla ensimmäinen vuosisata Suomessa on täyttynyt. Tarkoitan juutalaisiamme ja islaminuskoisia tataarejamme.
Nämä kansanryhmämme ovat pieniä. Juutalaisia lienee parisen tuhatta, tataareja hieman alle tuhat. Varsinaisista maahanmuuttajista ei enää tietenkään ole kyse. Onhan suuri enemmistö kummassakin ryhmässä tieskö jo kuinka monennen polven kansalaisiamme; vain hyvin pieni osa on ensimmäisen polven tulokkaita.
Molemmat ryhmät ovat positiivisia ja rohkaisevia esimerkkejä. Juutalaiset ja tataarit ovat olleet ja ovat lainkuulisia, yritteliäitä kansalaisia, omillaan toimeen tulevia veronmaksajia. Väestöpohjaan suhteutettuna ryhmät ovat tuottaneet Suomelle paljon mainioita yksilöitä. Ja vähemmän harmia poliisille ja oikeuslaitokselle kuin mitä väestöpohjaan suhteuttaen olisi ollut "tilastonormaalia".
Tämän päivän uudet suomalaisista poikkeavat etnis-uskonnolliset maahanmuuttajayhteisöt toimisivat viisaasti, jos heidän mielipidejohtajansa tekisivät opintomatkan juutalaistemme ja islaminuskoisten tataariemme luokse. Kuullakseen kokemuksia ja neuvoja saadakseen.
Opintomatkalaiset oppisivat oivaltamaan, miten tärkeää on osata elää "maassa maan tavalla" ja kunnioittaa vastaanottajamaan perinteisiä arvoja, tapoja ja lakeja. Tällainen kunnioitus ei suinkaan edellytä, että maahanmuuttajat luopuisivat niistä omista arvoistaan ja tavoistaan, jotka eivät ole ristiriidassa Suomen arvojen, tapojen ja lakien kanssa. Ja käänteisesti: juutalaistemme ja tataariemme takia ei suomalaisen kantaväestön ole tarvinnut luopua suvivirrestä koulujen päättäjäisissä.
Uudet etnis-uskonnolliset maahanmuuttajaryhmämme eivät nekään tiettävästi ole vaatineet kantaväestöä luopumaan suvivirrestä. Tai ryhtymään muihinkaan vastaavanlaisiin suomalaisuuden typistämisiin pienten uusien vähemmistöjen miellyttämiseksi. Ongelma onkin toisaalla.
Ongelma ovat ne supisuomalaiset, jotka yliampuvassa miellyttämisen halussaan ovat oma-alotteisesti olleet hyllyttämässä suvivirttä ja puuhamassa muita vastaavanlaisia hössötyksiä suomalaisuuden typistämiseksi.
Nämä supisuomalaiset tekevät puuhastelullaan pahan karhunpalveluksen uusille maahanmuuttajille. Moni suomalainen nimittäin erehtyy luulemaan, että vika on maahanmuttajissa, vaikka he eivät ole noita hössötyksiä vaatineet. Tämä virheluulo synnyttää helposti kaunaa maahanmuuttajia kohtaan.
Facebookiin ei silti ole riittävää syytä perustaa uutta viharyhmää sanotunlaisia, maahanmuuttajillemme haitallisia supisuomalaisia hössöttäjiä vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Erittäin ansiokas kirjoitus.
VastaaPoistaOlen blogistin kanssa täysin samaa mieltä lähes kaikesta. Olen kuitenkin periaatteessa eri mieltä siitä, pitäisikö maahanmuuttajille haitallisten suomalaisten toimintaa nimittää vähättelevästi "hössöttämiseksi".
Luulisin, että maahanmuuttokriittisyyteen tärkeänä syynä on se, että maahanmuuttopolitiikka on monopolisoitu julkisuusrajoitteiseen ja ideologisesti naiivin yksipuoliseen viranomaisvalmisteluun. Isoja ja periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita (paraatiesimerkki ulkomaalaislain uudistus) valmistellaan salassa ja hyväksytetään eduskunnalla, joka on alistettu lähinnä kumileimasimen asemaan.
Ja julkisuudessa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, tuntuu, omituista kyllä, saavan palstatilaa vain aivan tietynlaisilla mielipiteillä. Liekö sattumaa?
Maahanmuuttokritiikkiä lieneekin omiaan lisäämään myös se, että maahanmuuttopolitiikkaa ei ilmeisesti voida arvostella asiallisesti ja perustellusti ilman "rasistiksi" leimaamista. Ja tuo "rasistiksi" leimaaminen ja muu argumentointi ad hominem taitaakin olla ainoa "hössöttäjien" käyttämä perustelukeino.
Sitä vastoin esimerkiksi "Suomen virallisena rasistina" Suti Aittoniemeä hyvää vauhtia seuraava Jussi Halla-aho kykenee sitomaan ikävät ja poliittisesti valitettavan epäkorrektit mielipiteensä faktoihin.
Eniten case Halla-ahossa hämmentääkin se täydellinen suvaitsemattomuus ja henkilökohtaisuuksiin yltyvä vaino, jota nämä "hössöttäjät" ovat Halla-ahoon kohdistaneet. Aika kaukana ovat, nämä nyky-Suomen "hössöttäjät", siitä valistusajan ihanteesta, että vaikka vastustajien mielipiteet eivät miellyttäisikään, oltaisiin kuitenkin valmiita kuolemaan sen puolesta, että näillä olisi oikeus sanoa ne.
Tällainen älyllinen rehellisyys ei kuitenkaan ole täysin kuollut. Esimerkiksi juutalainen professori Noam Chomsky on taannoin puolustanut holokaustin kieltäjien oikeutta mielipiteeseensä. Siinä olisi suomalaisellakin intelligentsialla oppimista. Mutta tietysti kansalla on sellaiset älyköt, kuin kansa ansaitsee. Yhdysvalloissa Chomsky, meillä - Herra varjele - Leif Salmén.
Voi voi.