Siellä se nyt on, pääkallonpaikalla eli eduskunnassa: ehdotus uudeksi yliopistolaiksi (HallEs n:o 7/2009). Rajoitun tässä kolmeen kommenttiin. Ensimmäinen sijoittuu "tärkeysmittarilla" ylimmälle tasolle (yliopiston hallituksen "ulkopuoliset" jäsenet), toinen keskitasolle (uusien ylioppilaiden asema pääsykokeissa) ja kolmas toivottavasti keskitason alapuolelle (yliopistot ja konkurssilain muutosehdotus).
1. Pahin virhe lakiehdotuksessa on hallituksen/opetusministerin/opetusministeriön esittämä epäluottamuslause koko yliopistoyhteisön omalle väelle: meillä on vain 50-prosenttinen kyky ja kelpoisuus oivaltaa oman ammatti- ja elämänuratoimintamme olemus, laatu, toiminnot ja tarpeet. Tämän kyvyttömyyden takia puolet hallituksen jäsenistä on valittava ulkopuolisista. Lue: elinkeinoelämän piiristä. Totta kyllä, että yliopistossa kvartaalikapitalismin ja USA-laisen finanssitaituruuden tuntemus ei nykyisellään ole parhain mahdollinen. Ja totta myös, että elinekeinoelämän tähdistöstä varmasti löytyy raskaan sarjan tekijöitä, joilla ehkä syystä tai toisesta saattaa olla hieman vapaatakin aikaa meidän ohjailuun. Suosikkiehdokkaitani ovat Soneran ex-pääjohtaja Relander ja Stora Enson ex-pääjohtaja Härmälä. Heillä jos kenelläkään on myös sen yliopistomaailmassa nykyään niin hartaasti palvotun kansainvälistymisen know how'ta, etenkin kansainvälisen investointitoiminnan saralta.
Toivottavasti hallituksen eläkeikähankkeen vastikään yhdistämä eduskuntaoppositio yhdistyy ja ryhdistyy myös yliopistoasiassa ja saa tukea hallitusrintamasta varmaan löytyvien joidenkin itsenäisesti ajattelevien sivistys-, kulttuuri- ja tiedeihmisten taholta, niin että lakiehdotus valiokuntakäsittelyssä korjautuu. Esim. niin, että ulkopuolisten osuus saa olla enintään 40 %.
2. Pitäisikö uusien ylioppilaiden (= "tämän kevään ja viime syksyn" ylioppilaiden) saada hyvityspisteitä tms. tasoitusta yliopistojen sisäänotoissa/pääsykokeissa? Mielestäni pitäisi, mutta tämä ei nyt ole pointti. Pointti on havaita seuraava olennainen ristiriita:
- Tämänviikkoisessa puoliväliriihessään hallitus on painokkaasti vaatimassa nuorten opiskelijoiden aikaisempaa pääsyä työelämään, yhtenä keinonaan se, että uusia ylioppilaita suositaan sisäänotoissa ja siten nuorten aikuisten välivuosia (sisäänpääsymateriaalien pänttäämisineen) vähennetään.
- Tämä hallituksen yksimielinen ohjelmatavoite ei ole ehtinyt opetusministeri(ö)n laatimaan yliopistolakiehdotukseen mukaan. Päinvastoin ehdotuksen 33 §:ssä pitäydytään sanatarkasti siihen nykyisen yliopistolain 18 §:n 3 momentin sääntöön, joka estää kaiken uusien ylioppilaiden suosinnan. Hallitusrintaman lienee siis pakko valiokuntakäsittelyssä muuttaa ehdotettua 33 §:ää, ja tässä on tärkeä lobbauksen paikka niille, jotka kannattavat uusien ylioppilaiden suosintaa sisäänotoissa.
Se, että nykyisen lain 18 §:n 3 momentti ynnä sen kanssa identtinen ehdotettu 33 § estävät kyseisen suosinnan, johtuu eduskunnan apulaisoikeusmiehen tunnetusta päätöksestä 2007 (24.10.2007/Dnro 1348/4/05) koskien Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tapausta. Apulaisoikeusasiamiehen tuo päätös on yliopistopiireissä koettu tuskastuttavana (näin rehtorien neuvoston puheenjohtaja eilen, lehtitietojen mukaan). Apulaisoikeusasiamiehen päätös on kuitenkin erittäin laajasti ja hyvin perusteltu, ja nykyisen 18 §:n 3 momentin osalta on vaikea olla tuloksesta juridisesti eri mieltä, vaikka mieleni tekisi. Siksi on välttämätöntä, että ehdotetun 33 §:n kyseinen lause muutetaan (valiokuntakäsittelyn kautta), jos hallitus aikoo pysyä julistamassaan tavoitteessa.
Ohimennen: oma kysymyksensä on, mikä on oikeusasiamiehen/apulaisoikeusasiamiehen laintulkintojen juridinen status asteikolla sitovuus/suositus. Maallikot monesti olettanevat hänen kantojensa ilman muuta olevan lainvoimaisten tuomioiden tasoisia. Hänen ratkaisujensa paino ei kuitenkaan ensinnäkään ole automaattisesti aina sama, vaan riippuu kullekin päätökselle kirjoitettujen perustelujen juridisesta tasosta. Toisekseen: meidän oikeusjärjestelmässä vahvasti sitovia juridisia "viimeisen sanan" päätöksiä/tuomioita tekevät korkein oikeus (esim. virkasyyteasiassa) ja korkein hallinto-oikeus. Näissä instansseissa tuomioita tekemässä on viisi korkeatasoista juristia, tasoltaan samaa korkea luokkaa kuin eduskunnan oikeusasiamiehet. Viiden korkean juristin tuomiossa eduskunnan oikeusasiamiehen laintulkinta voi siis jäädä vähemmistöönkin (kuten joissakin korkeimman oikeuden tuomioissa lienee joutunut kokemaan eduskunnan entinen oikeusasiamies Lehtimaja, siirryttyään korkeimman oikeuden tuomariksi).
3. Yliopistolakiehdotuksen osana on ehdotus konkurssilain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta niin, että tästedes yliopistot ovat konkurssikelpoisia. Konkurssilain nykyisen formuloinnin kannalta asia ei ole ollut yksiselitteinen, mutta jatkossa on. Konkurssikelpoisuus koskee sekä säätiömuotoisia yliopistoja että Helsingin yliopiston kaltaisia ns. itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia.
Lainmuutoksesta huolimatta Helsingin yliopiston konkurssi ei tosin ehkä ole kovin todennäköinen, koska jos kukkaroamme uhkaa kriisi, lääke siihen löytynee Apteekista. Mutta muilla yliopistoilla voi mennä tiukemmaksi. Onneksi niillä on uusissa hallituksissaan elinkeinoelämämme edustajia, joilla nykyään riittää asiantuntemusta YT-neuvottelujen hoitamisessa.
torstai 26. helmikuuta 2009
lauantai 21. helmikuuta 2009
Murhan valmistelu on sallittua puuhaa - toistaiseksi!
MURHAN VALMISTELU ON SALLITTUA PUUHAA - TOISTAISEKSI! 22.2.2009
Massamediassa raportoitiin helmikuun puolivälissä, että hallitus alkaa valmistella rikoslain muutosta, jolla säädettäisiin rangaistavaksi murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelu. Jo on aikakin alkaa valmistella! Valmistakin sietäisi tulla nopeammin kuin virkamiesrutiinien rauhallisessa tahdissa, jossa parikin vuotta saattaa vierähtää, ennen kuin tarpeellinen lainmuutos saadaan voimaan.
Ihmisten on ollut ja on vaikea tajuta, että meillä tosiaan yhä on sallittua valmistella murhaa, esimerkiksi joukkomurhaa koulussa. Tai että ammattimainen ja raskaasti aseistautunut rikollisjengi saa laillisesti valmistella suuren luokan pankkiryöstöä. Nykyäänhän rangaistavuus alkaa vasta itse rikosteon tai ainakin sen yrityksen aloittamisesta, joten poliisi ei voi sitä ennen häiritä tällaisten raskaiden rikosten valmistelijoita. Kolmas joukkomurha oppilaitoksessa lienee lehtitietojen mukaan ollut lähellä viime syksynä (2008), kun poliisillamme oli lainsäädännön tämän aukon takia vaikeuksia puuttua tilanteeseen ajoissa ...
Rikoslaissamme on kyllä jo nyt säädetty rikoksen valmistelu rangaistavaksi erinäisten harvojen rikosnimikkeiden osalta (laskutavasta riippuen 8-17 kpl). Kuitenkaan siis murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö eivät ihme kyllä kuulu niihin. Nykyään rikoksen valmistelu on rangaistavaa mm. sellaisissa rikoksissa kuin salakuuntelu, salakatselu, rahanväärennys, maksuvälinepetos, valtiopetos ja huumausainerikos.
Jos nyt lähiaikoina todella saadaan murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelut säädettyä rangaistavaksi, niin hyvä niin: se on hyvä alku. Silti oltaisiin vasta puolitiessä, koska edelleen sallituiksi jäisi monien törkeiden, jopa varsin törkeiden rikosten valmistelu. Avain kunnolliseen ja nopeaan kokonaisratkaisuun löytyy mielestäni jo nykyisestä rikoslaistamme, nimittäin sen 15 luvun 10 §:stä.
Tämän avainpykälän otsikko kuuluu: "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen." Pykälässä uhataan rangaistuksella jokaista meistä, joka syystä tai toisesta sattuu saamaan tietoonsa törkeän rikoksen "olevan hankkeilla" ja joka ei "ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa." (Vain lähimmät omaiset on vapautettu ilmoittamasta läheisensä valmistelevan törkeää rikosta.) Tämä pykälä, siis rikoslain 15:10, sisältää pitkän ja tyhjentävän luettelon tarkoittamistaan törkeistä rikoksista. Pykälän taustaa valaisee hallituksen esitys eduskunnalle n:o 6/1997.
Mainitun pykälän rikosnimikeluettelossa on 33 törkeää rikosta, mm. raiskaus, törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, joukkotuhonta ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Näistä 33 törkeästä rikoksesta on siis kuitenkin vain pieni murto-osa sellaisia, joiden valmistelu on nykyisellään rangaistavaa. Niinpä esim. murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö kuuluvat kyllä 15:10:n synkkään listaan, mutta niiden valmistelu on sallittua!
Terve järki jo sanoo, että rangaistaviksi on säädettävä - ja viivyttelemättä - rikosten valmistelu kaikissa näissä rikoslain 15:10:n luettelemissa törkeissä rikoksissa. Onhan varsin epäloogista ja hämmästyttävää, että ilman rangaistusta pääsee tuollaisen rikoksen valmistelija eli hän, jonka nyt valmisteleman törkeän rikoksen havaitaan - siteeraan jälleen 15:10:n sanamuotoa: - "olevan hankkeilla", kun taas jokainen sivullinen, joka sattuu saamaan tuon valmisteluhankkeen tietoonsa eikä sitä ajoissa ilmoita, on vaarassa tulla tuomituksi rangaistukseen.
Yllä ehdottamani johdonmukainen kokonaisratkaisu, perustuessaan siis rikoslain 15:10:n jo toteuttamaan "törkeyslistaukseen", vapauttaisi samalla lainsäätäjän (oikeusministeriöstä alkaen) toistuvista, pienissä "palasissa" tapahtuvista lakipaikkailuista. Sellaista paikkailuahan on tämä nyt hallituksessa vireillä oleva, sinänsä toki erittäin aiheellinen murhan ja törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelun kriminalisointi. Minun kokonaisratkaisuni on lakiteknisesti toteutettavissa lisäämällä rikoslakiin yksi ainoa, suhteellisen lyhyt pykälä.
Ehdottamani pakettiratkaisu antaisi samalla suurelle yleisölle mieluisan, rikollisuutta selkeästi vastustavan viestin. Eduskunnan ei pidä aliarvioida tällaisten rikollisuudenvastaisten signaalien merkitystä asenteille ja mielipideilmastolle.
Erkki Havansi
Massamediassa raportoitiin helmikuun puolivälissä, että hallitus alkaa valmistella rikoslain muutosta, jolla säädettäisiin rangaistavaksi murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelu. Jo on aikakin alkaa valmistella! Valmistakin sietäisi tulla nopeammin kuin virkamiesrutiinien rauhallisessa tahdissa, jossa parikin vuotta saattaa vierähtää, ennen kuin tarpeellinen lainmuutos saadaan voimaan.
Ihmisten on ollut ja on vaikea tajuta, että meillä tosiaan yhä on sallittua valmistella murhaa, esimerkiksi joukkomurhaa koulussa. Tai että ammattimainen ja raskaasti aseistautunut rikollisjengi saa laillisesti valmistella suuren luokan pankkiryöstöä. Nykyäänhän rangaistavuus alkaa vasta itse rikosteon tai ainakin sen yrityksen aloittamisesta, joten poliisi ei voi sitä ennen häiritä tällaisten raskaiden rikosten valmistelijoita. Kolmas joukkomurha oppilaitoksessa lienee lehtitietojen mukaan ollut lähellä viime syksynä (2008), kun poliisillamme oli lainsäädännön tämän aukon takia vaikeuksia puuttua tilanteeseen ajoissa ...
Rikoslaissamme on kyllä jo nyt säädetty rikoksen valmistelu rangaistavaksi erinäisten harvojen rikosnimikkeiden osalta (laskutavasta riippuen 8-17 kpl). Kuitenkaan siis murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö eivät ihme kyllä kuulu niihin. Nykyään rikoksen valmistelu on rangaistavaa mm. sellaisissa rikoksissa kuin salakuuntelu, salakatselu, rahanväärennys, maksuvälinepetos, valtiopetos ja huumausainerikos.
Jos nyt lähiaikoina todella saadaan murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelut säädettyä rangaistavaksi, niin hyvä niin: se on hyvä alku. Silti oltaisiin vasta puolitiessä, koska edelleen sallituiksi jäisi monien törkeiden, jopa varsin törkeiden rikosten valmistelu. Avain kunnolliseen ja nopeaan kokonaisratkaisuun löytyy mielestäni jo nykyisestä rikoslaistamme, nimittäin sen 15 luvun 10 §:stä.
Tämän avainpykälän otsikko kuuluu: "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen." Pykälässä uhataan rangaistuksella jokaista meistä, joka syystä tai toisesta sattuu saamaan tietoonsa törkeän rikoksen "olevan hankkeilla" ja joka ei "ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa." (Vain lähimmät omaiset on vapautettu ilmoittamasta läheisensä valmistelevan törkeää rikosta.) Tämä pykälä, siis rikoslain 15:10, sisältää pitkän ja tyhjentävän luettelon tarkoittamistaan törkeistä rikoksista. Pykälän taustaa valaisee hallituksen esitys eduskunnalle n:o 6/1997.
Mainitun pykälän rikosnimikeluettelossa on 33 törkeää rikosta, mm. raiskaus, törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, joukkotuhonta ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Näistä 33 törkeästä rikoksesta on siis kuitenkin vain pieni murto-osa sellaisia, joiden valmistelu on nykyisellään rangaistavaa. Niinpä esim. murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö kuuluvat kyllä 15:10:n synkkään listaan, mutta niiden valmistelu on sallittua!
Terve järki jo sanoo, että rangaistaviksi on säädettävä - ja viivyttelemättä - rikosten valmistelu kaikissa näissä rikoslain 15:10:n luettelemissa törkeissä rikoksissa. Onhan varsin epäloogista ja hämmästyttävää, että ilman rangaistusta pääsee tuollaisen rikoksen valmistelija eli hän, jonka nyt valmisteleman törkeän rikoksen havaitaan - siteeraan jälleen 15:10:n sanamuotoa: - "olevan hankkeilla", kun taas jokainen sivullinen, joka sattuu saamaan tuon valmisteluhankkeen tietoonsa eikä sitä ajoissa ilmoita, on vaarassa tulla tuomituksi rangaistukseen.
Yllä ehdottamani johdonmukainen kokonaisratkaisu, perustuessaan siis rikoslain 15:10:n jo toteuttamaan "törkeyslistaukseen", vapauttaisi samalla lainsäätäjän (oikeusministeriöstä alkaen) toistuvista, pienissä "palasissa" tapahtuvista lakipaikkailuista. Sellaista paikkailuahan on tämä nyt hallituksessa vireillä oleva, sinänsä toki erittäin aiheellinen murhan ja törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelun kriminalisointi. Minun kokonaisratkaisuni on lakiteknisesti toteutettavissa lisäämällä rikoslakiin yksi ainoa, suhteellisen lyhyt pykälä.
Ehdottamani pakettiratkaisu antaisi samalla suurelle yleisölle mieluisan, rikollisuutta selkeästi vastustavan viestin. Eduskunnan ei pidä aliarvioida tällaisten rikollisuudenvastaisten signaalien merkitystä asenteille ja mielipideilmastolle.
Erkki Havansi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)