Siellä se nyt on, pääkallonpaikalla eli eduskunnassa: ehdotus uudeksi yliopistolaiksi (HallEs n:o 7/2009). Rajoitun tässä kolmeen kommenttiin. Ensimmäinen sijoittuu "tärkeysmittarilla" ylimmälle tasolle (yliopiston hallituksen "ulkopuoliset" jäsenet), toinen keskitasolle (uusien ylioppilaiden asema pääsykokeissa) ja kolmas toivottavasti keskitason alapuolelle (yliopistot ja konkurssilain muutosehdotus).
1. Pahin virhe lakiehdotuksessa on hallituksen/opetusministerin/opetusministeriön esittämä epäluottamuslause koko yliopistoyhteisön omalle väelle: meillä on vain 50-prosenttinen kyky ja kelpoisuus oivaltaa oman ammatti- ja elämänuratoimintamme olemus, laatu, toiminnot ja tarpeet. Tämän kyvyttömyyden takia puolet hallituksen jäsenistä on valittava ulkopuolisista. Lue: elinkeinoelämän piiristä. Totta kyllä, että yliopistossa kvartaalikapitalismin ja USA-laisen finanssitaituruuden tuntemus ei nykyisellään ole parhain mahdollinen. Ja totta myös, että elinekeinoelämän tähdistöstä varmasti löytyy raskaan sarjan tekijöitä, joilla ehkä syystä tai toisesta saattaa olla hieman vapaatakin aikaa meidän ohjailuun. Suosikkiehdokkaitani ovat Soneran ex-pääjohtaja Relander ja Stora Enson ex-pääjohtaja Härmälä. Heillä jos kenelläkään on myös sen yliopistomaailmassa nykyään niin hartaasti palvotun kansainvälistymisen know how'ta, etenkin kansainvälisen investointitoiminnan saralta.
Toivottavasti hallituksen eläkeikähankkeen vastikään yhdistämä eduskuntaoppositio yhdistyy ja ryhdistyy myös yliopistoasiassa ja saa tukea hallitusrintamasta varmaan löytyvien joidenkin itsenäisesti ajattelevien sivistys-, kulttuuri- ja tiedeihmisten taholta, niin että lakiehdotus valiokuntakäsittelyssä korjautuu. Esim. niin, että ulkopuolisten osuus saa olla enintään 40 %.
2. Pitäisikö uusien ylioppilaiden (= "tämän kevään ja viime syksyn" ylioppilaiden) saada hyvityspisteitä tms. tasoitusta yliopistojen sisäänotoissa/pääsykokeissa? Mielestäni pitäisi, mutta tämä ei nyt ole pointti. Pointti on havaita seuraava olennainen ristiriita:
- Tämänviikkoisessa puoliväliriihessään hallitus on painokkaasti vaatimassa nuorten opiskelijoiden aikaisempaa pääsyä työelämään, yhtenä keinonaan se, että uusia ylioppilaita suositaan sisäänotoissa ja siten nuorten aikuisten välivuosia (sisäänpääsymateriaalien pänttäämisineen) vähennetään.
- Tämä hallituksen yksimielinen ohjelmatavoite ei ole ehtinyt opetusministeri(ö)n laatimaan yliopistolakiehdotukseen mukaan. Päinvastoin ehdotuksen 33 §:ssä pitäydytään sanatarkasti siihen nykyisen yliopistolain 18 §:n 3 momentin sääntöön, joka estää kaiken uusien ylioppilaiden suosinnan. Hallitusrintaman lienee siis pakko valiokuntakäsittelyssä muuttaa ehdotettua 33 §:ää, ja tässä on tärkeä lobbauksen paikka niille, jotka kannattavat uusien ylioppilaiden suosintaa sisäänotoissa.
Se, että nykyisen lain 18 §:n 3 momentti ynnä sen kanssa identtinen ehdotettu 33 § estävät kyseisen suosinnan, johtuu eduskunnan apulaisoikeusmiehen tunnetusta päätöksestä 2007 (24.10.2007/Dnro 1348/4/05) koskien Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tapausta. Apulaisoikeusasiamiehen tuo päätös on yliopistopiireissä koettu tuskastuttavana (näin rehtorien neuvoston puheenjohtaja eilen, lehtitietojen mukaan). Apulaisoikeusasiamiehen päätös on kuitenkin erittäin laajasti ja hyvin perusteltu, ja nykyisen 18 §:n 3 momentin osalta on vaikea olla tuloksesta juridisesti eri mieltä, vaikka mieleni tekisi. Siksi on välttämätöntä, että ehdotetun 33 §:n kyseinen lause muutetaan (valiokuntakäsittelyn kautta), jos hallitus aikoo pysyä julistamassaan tavoitteessa.
Ohimennen: oma kysymyksensä on, mikä on oikeusasiamiehen/apulaisoikeusasiamiehen laintulkintojen juridinen status asteikolla sitovuus/suositus. Maallikot monesti olettanevat hänen kantojensa ilman muuta olevan lainvoimaisten tuomioiden tasoisia. Hänen ratkaisujensa paino ei kuitenkaan ensinnäkään ole automaattisesti aina sama, vaan riippuu kullekin päätökselle kirjoitettujen perustelujen juridisesta tasosta. Toisekseen: meidän oikeusjärjestelmässä vahvasti sitovia juridisia "viimeisen sanan" päätöksiä/tuomioita tekevät korkein oikeus (esim. virkasyyteasiassa) ja korkein hallinto-oikeus. Näissä instansseissa tuomioita tekemässä on viisi korkeatasoista juristia, tasoltaan samaa korkea luokkaa kuin eduskunnan oikeusasiamiehet. Viiden korkean juristin tuomiossa eduskunnan oikeusasiamiehen laintulkinta voi siis jäädä vähemmistöönkin (kuten joissakin korkeimman oikeuden tuomioissa lienee joutunut kokemaan eduskunnan entinen oikeusasiamies Lehtimaja, siirryttyään korkeimman oikeuden tuomariksi).
3. Yliopistolakiehdotuksen osana on ehdotus konkurssilain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta niin, että tästedes yliopistot ovat konkurssikelpoisia. Konkurssilain nykyisen formuloinnin kannalta asia ei ole ollut yksiselitteinen, mutta jatkossa on. Konkurssikelpoisuus koskee sekä säätiömuotoisia yliopistoja että Helsingin yliopiston kaltaisia ns. itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia.
Lainmuutoksesta huolimatta Helsingin yliopiston konkurssi ei tosin ehkä ole kovin todennäköinen, koska jos kukkaroamme uhkaa kriisi, lääke siihen löytynee Apteekista. Mutta muilla yliopistoilla voi mennä tiukemmaksi. Onneksi niillä on uusissa hallituksissaan elinkeinoelämämme edustajia, joilla nykyään riittää asiantuntemusta YT-neuvottelujen hoitamisessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yliopistolaista, hallinnon osalta, näkökulma saattaa vaihdella sen mukaan, millaisia henkilöitä hallitukseen otetaan ja millaiseen yliopistoon. Esimerkiksi entisen yliopistoni (Lappi) horisontista voisi löytyä aivan hyvä valikoima vuosien kuluessa hyvin yliopistomyönteisiksi osoittautuneita ihmisiä (HO:n presidentti, maaherra, kaupunginjohtaja, maakuntajohtaja sekä pari pankinjohtajaa, ehkäpä entisen rehtori). Tässä joukossa olisi vähän muutakin näkökulmaa kuin tiedekuntakilpailu. Eikä kait vielä entisemmän yliopistonikaan (Helsinki) tarvitsisi lobbareita hallitukseensa valita.
VastaaPoistaUusien yliopistojen lisäpisteratkaisussaan apulaisoikeusasiamies oli ikävässä pakkoraossa, sillä hänen oli otettava huomioon perustuslakivaliokunnan nimenomainen perusoikeustulkinta yliopistolaista. Valiokunta oli aivan toiseen asiaan kuin lisäpisteisiin keskittyen ottanut yhdenvertaisuusperusoikeudesta kannan, jota AoA ei voinut sivuuttaa. Valiokunta piti erinäisiä hakijaluokituksia perustuslain vastaisena ja AoA tulkitsi lisäpisteet uusille ylioppilaille myös tällaiseksi luokitukseksi. Minusta se oli hyvin kaavamaista. Lapin OTK tosin ei muuttanut jo vahvistettuja valintakriteereitään ja antoi nuo pisteet, eikä siitä perään kuulunut.
Se, että opintopäällikkötasossa apulaisoikeusasiamiehen päätös aiheutti paniikin, on ymmärrettävää. Kukapa viitsisi ottaa riskin julkistetuista AoA:n moitteista. Prosessioikeudellisesti on kiintoisaa, ettei lainvalvojien sanktioluontoisista päätöksistä voi valittaa. Päätös jää viimeiseksi sanaksi , vaikka olisi kuinka kömpelösti perusteltu. Päätöksiä, joita ylimpien lainvalvojien virastoissa varmasti kadutaan, voisi osoittaa runsaasti.
Viime vuosina virastot ovat myös ryhtyneet arvostelemaan tuomioistuinten laintulkintoja. Vanhaan aikaan he rajoittuivat vain oikeudenkäyntimenettelyn puutteellisen toteutuksen arvostelemiseen (mm. päätösten viivästyminen, asiakirjaotteiden hidas toimittaminen jne.).
Niinpä, kun Rovaniemen hovioikeuden erästä tuomiota arvosteltiin juuri laintulkinnan suhteen, luultavasti Lapin Kansan lukijakunta päätteli, että lainvalvoja oli oikeassa ja tuomarit väärässä.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla, elinkeinoelämän ja julkisvallan parista löytyy huomattavasti akateemisestikkin ansioituneita ammattilaisia, joilla on myös kokemusta "oikeista" töistä eikä vaan akateemisesta tutkijankopissa istumisesta. Uskon vahvasti, että nämä ihmiset voivat tuoda paljon uusia ja tuoreita ajatuksia yliopiston johtamiseen ja kehittämiseen, sen sijaan että yliopistot toistavat samaa "muutos on pahasta" mantraa.
VastaaPoistaTämä ulkopuolisten henkilöiden laajempi kokemus voi olla peräisin muualtakin kuin liike-elämästä, se voi olla julkiselta sektrorilta tai kansainvälisistä organisaatiosta, joten pelkoa siitä että joutuisi liike-elämän tavoin "vastuuseen teoistaan" ei varmaan akateemikoiden tarvitse vielä pelätä. Itse näen, että yliopistot ovat sisäänpäinlämpiäviä muutosvastarinnan linnakkeita, joissa eletään vielä 1800-lukua. On pelkästään positiivista, että tätä ummehtuneisuutta hieman tuuletetaan ja samalla lisätään johdon avoimuutta ja laaja-alaisuutta. Lisäksi on hyvä havaita, että yliopistojen ulkopuolella kilpailussa pärjätään vahvan osaamisen lisäksi myös johtamis-, ihmissuhde- ja esiintymistaitoja, joita mielestäni kaivataan myös yliopistojen johtoon, missä akateemiset ansiot ovat se ainoa meriitti.
Eikä se liike-elämäkään mikään mörkö ole, se kuitenkin maksaa koko julkisen sektorin kulut ja palkat, joten kai senkin vuoksi olisi hyvä miettiä mitä yliopistot tuottavat sen vastineeksi. Ja vastaus ei toivottavasti ole työttömiä tohtoreita mopin varteen... ;)
Mitä taas tulee yhteiskunnan toiminnan tehokkuuteen nuorten nopean opiskeluihin (ja siitä työelämään) siirtymisen kannalta, olen vahvasti hallituksen kanssa samalla linjalla, että tätä pitää kannustaa.
Kuitenkin 18-vuotiaana ei aina tiedä mitä haluaa loppuelämänsä tehdä ja useat tekevät vääriä valintoja. Näidenkin ihmisten pitää saada tasavertainen mahdollisuus päästä suorittamaan haluamiansa tutkintoja, ilman että siitä muodostuu useiden hukattujen vuosien ja "parin pisteen päähän jäämisten" putki.
Lisäksi on hyvä huomata, että ulkomailla YO-tutkintonsa tekevät (tai Suomessa IB:n) eivät ehdi kirjoitusvuonna lukea pääsykokeisiin samalla tavoin kuin muut abit, joten vain tuoreesta YO-todistuksesta saatavat lisäpisteet eivät aseta edes abeja keskenään tasavertaiseen asemaan.
Toipila kirjoittaa:
VastaaPoistaEn voi uskoa todeksi, että joku professori voi tosissaan kannattaa Relanderia ja Härmälää yliopiston hallintoon.
Tämän täytyy olla jokin älytön vitsi.
Kyse ei ole älyttömästä vitsistä vaan sarkasmista, joka ilmaisumuotona/terminä ei taida olla Toipilalle entuudestaan tuttu...
VastaaPoistaSarkasmi harvoin onnistuu, mikäli ei vedä tarpeeksi överiksi.
VastaaPoista