MURHAN VALMISTELU ON SALLITTUA PUUHAA - TOISTAISEKSI! 22.2.2009
Massamediassa raportoitiin helmikuun puolivälissä, että hallitus alkaa valmistella rikoslain muutosta, jolla säädettäisiin rangaistavaksi murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelu. Jo on aikakin alkaa valmistella! Valmistakin sietäisi tulla nopeammin kuin virkamiesrutiinien rauhallisessa tahdissa, jossa parikin vuotta saattaa vierähtää, ennen kuin tarpeellinen lainmuutos saadaan voimaan.
Ihmisten on ollut ja on vaikea tajuta, että meillä tosiaan yhä on sallittua valmistella murhaa, esimerkiksi joukkomurhaa koulussa. Tai että ammattimainen ja raskaasti aseistautunut rikollisjengi saa laillisesti valmistella suuren luokan pankkiryöstöä. Nykyäänhän rangaistavuus alkaa vasta itse rikosteon tai ainakin sen yrityksen aloittamisesta, joten poliisi ei voi sitä ennen häiritä tällaisten raskaiden rikosten valmistelijoita. Kolmas joukkomurha oppilaitoksessa lienee lehtitietojen mukaan ollut lähellä viime syksynä (2008), kun poliisillamme oli lainsäädännön tämän aukon takia vaikeuksia puuttua tilanteeseen ajoissa ...
Rikoslaissamme on kyllä jo nyt säädetty rikoksen valmistelu rangaistavaksi erinäisten harvojen rikosnimikkeiden osalta (laskutavasta riippuen 8-17 kpl). Kuitenkaan siis murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö eivät ihme kyllä kuulu niihin. Nykyään rikoksen valmistelu on rangaistavaa mm. sellaisissa rikoksissa kuin salakuuntelu, salakatselu, rahanväärennys, maksuvälinepetos, valtiopetos ja huumausainerikos.
Jos nyt lähiaikoina todella saadaan murhan, törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelut säädettyä rangaistavaksi, niin hyvä niin: se on hyvä alku. Silti oltaisiin vasta puolitiessä, koska edelleen sallituiksi jäisi monien törkeiden, jopa varsin törkeiden rikosten valmistelu. Avain kunnolliseen ja nopeaan kokonaisratkaisuun löytyy mielestäni jo nykyisestä rikoslaistamme, nimittäin sen 15 luvun 10 §:stä.
Tämän avainpykälän otsikko kuuluu: "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen." Pykälässä uhataan rangaistuksella jokaista meistä, joka syystä tai toisesta sattuu saamaan tietoonsa törkeän rikoksen "olevan hankkeilla" ja joka ei "ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa." (Vain lähimmät omaiset on vapautettu ilmoittamasta läheisensä valmistelevan törkeää rikosta.) Tämä pykälä, siis rikoslain 15:10, sisältää pitkän ja tyhjentävän luettelon tarkoittamistaan törkeistä rikoksista. Pykälän taustaa valaisee hallituksen esitys eduskunnalle n:o 6/1997.
Mainitun pykälän rikosnimikeluettelossa on 33 törkeää rikosta, mm. raiskaus, törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, joukkotuhonta ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Näistä 33 törkeästä rikoksesta on siis kuitenkin vain pieni murto-osa sellaisia, joiden valmistelu on nykyisellään rangaistavaa. Niinpä esim. murha, törkeä pahoinpitely ja törkeä ryöstö kuuluvat kyllä 15:10:n synkkään listaan, mutta niiden valmistelu on sallittua!
Terve järki jo sanoo, että rangaistaviksi on säädettävä - ja viivyttelemättä - rikosten valmistelu kaikissa näissä rikoslain 15:10:n luettelemissa törkeissä rikoksissa. Onhan varsin epäloogista ja hämmästyttävää, että ilman rangaistusta pääsee tuollaisen rikoksen valmistelija eli hän, jonka nyt valmisteleman törkeän rikoksen havaitaan - siteeraan jälleen 15:10:n sanamuotoa: - "olevan hankkeilla", kun taas jokainen sivullinen, joka sattuu saamaan tuon valmisteluhankkeen tietoonsa eikä sitä ajoissa ilmoita, on vaarassa tulla tuomituksi rangaistukseen.
Yllä ehdottamani johdonmukainen kokonaisratkaisu, perustuessaan siis rikoslain 15:10:n jo toteuttamaan "törkeyslistaukseen", vapauttaisi samalla lainsäätäjän (oikeusministeriöstä alkaen) toistuvista, pienissä "palasissa" tapahtuvista lakipaikkailuista. Sellaista paikkailuahan on tämä nyt hallituksessa vireillä oleva, sinänsä toki erittäin aiheellinen murhan ja törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön valmistelun kriminalisointi. Minun kokonaisratkaisuni on lakiteknisesti toteutettavissa lisäämällä rikoslakiin yksi ainoa, suhteellisen lyhyt pykälä.
Ehdottamani pakettiratkaisu antaisi samalla suurelle yleisölle mieluisan, rikollisuutta selkeästi vastustavan viestin. Eduskunnan ei pidä aliarvioida tällaisten rikollisuudenvastaisten signaalien merkitystä asenteille ja mielipideilmastolle.
Erkki Havansi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ajatus on tietysti kannatettava. Vanhoista Inkeri Anttilan johdolla suorittamistani rikosoikeuden opinnoista muistan kuintekin, että valmistelun rajaaminen oikeusturvallisesti janalla haaveilu, suunnittelu, valmistelu saattaa olla hankalaa (so. valmisteluteon määrittely).
VastaaPoistaErkki Havansin ehdotus kaikkien RL 15:10:ssä törkeiksi katsottujen rikosten valmistelun kriminalisoinnista on aivan perusteltu. Olen pohtinut asiaa omassa blogissani 23.12., jolloin yllättävän monet kommentoijat tosin vastustivat törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia.
VastaaPoistaOn tosiaan epäjohdonmukaista, että mainitussa lainkohdassa mainitun törkeän rikoksen valmistelija pääsee teostaan rangaistuksetta, kun taas sivullinen, joka ei ilmoita tietoonsa tulleen törkeän rikoksen valmistelua viranomaiselle tai sille, jota vaara rikoksen johdosta uhkaa, voidaan tuomita rangaistukseen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä.
Jos taas sivullinen ilmoittaa tuollaisen "hankkeilla olevan" rikoksen viranomaiselle, ei poliisi voi ainakaan välittömästi puuttua asiaan, koska kyseisen rikoksen valmistelu ei ole rangaistava teko. Poliisin on ilmeisesti odoteltava, että valmistelu etenisi yritysasteelle. Jos poliisi on liian "hätäinen" ja puuttuu peliin, vaikka rikos ei ole edennyt vielä yritykseen asti, ei rikollisia voida saattaa vastuuseen.
Tällaisesta rajanvedosta valmistelun ja yrityksen välillä oli kyse mm. Liedossa viime vuonna sattuneessa arvokuljetusauton ryöstönyrityksessä. Turun käräjäoikeus tuomitsi 19.12.-08 antamallaan tuomiolla Liedon syytetyt törkeän ryöstön yrityksestä, mutta jotkut rikosoikeusoppineet ovat edelleen sitä mieltä, että teko ei ollut edennyt vielä yritykseen asti.
Jos törkeiden rikosten valmistelu kriminalisoitaisiin, päästäisiin eroon tällaisista hiuksenhienoista ja hieman tarpeettoman tuntuisista rajanvetotilanteista.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
VastaaPoistaJaan blogistin näkemyksen siitä, että vakavien rikosten, kuten murhien, ehkäiseminen on tärkeää. Sitä vastoin olen periaatteessa eri mieltä keinoista, joilla tätä tavoitetta tulisi toteuttaa.
Rikosten valmistelun kriminalisoimiseen liittyvät ongelmat olivat esillä viimeksi rikoslain yleisen osan uudistuksessa, jossa valmistelukriminalisointien käyttämiseen suhtauduttiin pidättyvästi.
Lainvalmisteluaineistossa (HE 44/2002 vp., s. 132) todetaan, että erityisesti sellaiseen kriminalisointiin, jossa eräiden oikeusjärjestysten tapaan säädettäisiin rangaistavaksi pelkkä suunnitelman laatiminen tietyn vakavan rikoksen toteuttamiseksi, liittyisi vaikeita näyttöongelmia ja oikeusturvariskejä.
Olisikin mielenkiintoista tietää, millaiseksi rikoksen valmistelua koskevan säännöksen sanamuoto tulisi säätää, jotta näiltä ongelmilta vältyttäisiin. Kun blogisti kirjoittaa, että ongelma olisi lakiteknisesti ratkaistavissa lisäämällä rikoslakiin "yksi ainoa, suhteellisen lyhyt pykälä", tahtoisin mielelläni kuulla, minkä sisältöinen tuo pykälä olisi?
Omasta mielestäni murhan valmistelun kriminalisoiminen voi erityisesti koulusurmien osalta johtaa monenlaisiin ongelmiin - tässä viittaan Jyrki Virolaisen 23.12. julkaistun blogin kommenttiosastossa julkaisemiini kommentteihin.
Pelkään ennen muuta sitä, että murhan valmistelutekoja ryhdytään lukemaan ajattelemattomille nuorille syyksi esimerkiksi Internetiin pikaistuksissa kirjoitettujen viestien perusteella, joissa uhataan opettajia ja muita koululaisia tappamisilla.
Tällaisten viestien kirjoittaminen ei luonnollisesti ole hyväksyttävää, mutta kuitenkin murhan kriminalisoiminen voisi joissakin tilanteissa johtaa kestämättömiin lopputuloksiin.
Tuomioistuimetkaan eivät elä tyhjiössä, vaan kouluampumiset vaikuttavat myös tuomareihin. Kun tuomiolle sitten tulisi nuori, joka on yhtäältä esittänyt Internetissä tappouhkauksia ja jolla toisaalta on ampuma-aseharrastuksen perusteella myönnetty lupa käsiasetta varten (ja siten mahdollisuus uhkaustensa toteuttamiseen), tuomioistuimella voinee - oikein tai väärin - olla suuri paine tuomita teini murhan valmistelusta.
(Muistettakoon tässä sitä onnetonta komisariota, joka on kohta ainoana julkisvallan edustajana syytteessä ja tiedotusvälineiden mustamaalattavana, kun ei ottanut Matti Saarelta pyssyä pois.)
Murhan valmistelusta tulisi rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän periaatteiden nojalla tuomita vankeusrangaistus, jota ei pituutensa puolesta ilmeisesti voitaisi tuomita ehdollisena tai määrätä sovitettavaksi yhdyskuntapalveluna.
Eli ainakin teoriassa olisi riski, että nuori tuomittaisiin pitkäksi aikaa vankilaan pelkkien kiivaiden tai rehentelevien mielipiteiden, puhtaan ajattelemattomuuden vuoksi.
Tämän riskin aktualisoitumisen todennäköisyys on tietysti suoraan verrannollinen tuomarin kompetenssiin: joku tuomari voisi luultavasti uskoa, että kysymys on todella ollut ajattelemattomuudesta, eikä lukisi tekoa syyksi.
Valitettavasti löytynee myös sellaisia tuomareita, jotka lukisivat teon syyksi. Tätä olettamusta perustelen tuomitsemistoiminnan inhimillisellä luonteella ja sillä vaihtelulla, joka näkyy jo tiedekuntien opiskelija-aineksessa: on älykkäitä ja taitavia opiskelijoita, mutta valitettavasti on myös vähälahjaisempia yksilöitä.
Valmistelua koskevaa säännöstä on, näin väitän, mahdotonta kirjoittaa siten, että harkintavaltaa rangaistavan valmistelun vs. rankaisemattoman suunnittelun välillä voitaisiin täysin sitoa ja että rankaiseminen siten voitaisiin kohdistaa vain "aitoihin tapauksiin".
Valinnan murhan valmistelun syyksilukemisen vs. syytteen hylkäämisen välillä, jolla nuoren loppuelämän kannalta on ratkaiseva merkitys, tulisi riippua muistakin kuin sattumanvaraisista seikoista.
Toisaalta juuri murhan valmistelun kriminalisoiminen voisi johtaa siihen, että "oikeat" koulusurmaajat onnistuisivat tavoitteessaan. Nämä eivät luonnollisesti enää kirjoittaisi tekstejään tietoverkkoihin samalla tavalla kuin ennemmin, vaan "painuisivat maan alle" ja toteuttaisivat uhkauksensa ilman, että ulkopuoliset saavat niistä vihiä.
Tähän asti koulusurmaajat ovat ymmärtääkseni paljastuneet juuri verkkoyhteisön antamien tietojen perusteella. Vai miten oli blogistin viittamassa tapauksessa syksyltä 2008, josta en ole edes kuullut?
Tietenkään "oikeat" koulusurmaajat eivät pidättyisi aikeistaan murhan kriminalisoinnin vuoksi, koska jos henkilö on valmis ampumaan muiden lisäksi itsensä (m.o.t: hrat Auvinen ja Saari), pitkänkään vankeusrangaistuksen uhka saa tätä tuskin luopumaan suunnitelmastaan.
Murhan kriminalisoinnissa on kysymys aika monesta muustakin asiasta, kuin vain lainsäädäntöteknisistä finesseistä. On toissijaista, millä tavalla murhan valmistelun kriminalisointipykälä olisi lainsäädännön systematiikkaan sovitettavissa.
Paljon tärkeämpää on nähdäkseni pohtia sitä, mitä murhan kriminalisoimisesta voidaan todennäköisesti katsoa seuraavan, ja ovatko nämä seuraukset todella sitä, mihin kriminalisoinnilla pyritään.
Eli kyetäänkö murhan kriminalisoinnilla todella ehkäisemään ei-toivottua käyttäytymistä, ja onko kysymyksessä ainoa mahdollinen keino tällaisen käyttäytymisen ehkäisemiseen.
Edellä mainituilla perusteilla suhtaudun murhan kriminalisoimiseen varsin varauksellisesti.
En katso, että kriminalisoinnille olisi tarvetta senkään vuoksi, että poliisilla ei olisi toimivaltaa puuttua vaaralliseen käyttäytymiseen ajoissa. PoliisiL 1.1:n mukaan yksi poliisin tehtävä on "rikosten ennalta ehkäiseminen", ja mm. L:n 16 - 17 §:t sisältävät nimenomaisia toimivaltasäännöksiä, jotka koskevat "vaarallisen teon ja tapahtuman estämistä".
Jos henkilö todella suunnittelee koulusurmaa ja jää kiinni ennen operaation toteuttamista, olisin ylipäänsäkin taipuvainen katsomaan, että kysymys on jonkin muun tieteenalan, kuin juridiikan piiriin luettavasta käyttäytymisestä.
Tällainen henkilö tarvitsee apua, ei rangaistusta, ja luulenpa, että mielenterveyslain 2 luvun säännökset tahdonvastaisesta mielenterveyshoidosta soveltuisivat tässä tapauksessa ja ajaisivat kriminalisoinnilla tarkoitettua tehtävää - joka siis on preventio - paremmin, kuin rangaistus, jonka käyttämiseen liittyy em. ongelmia.
Tämä on kuitenkin vain oma mielipiteeni. Lukisin mielelläni blogistin kommentin esittämiini mielipiteisiin.