Jälleen jo tutun kaavan mukainen traaginen massamurha koulussa, nyt (11.3.2009) Saksassa. Surun ja hämmenyksen keskeltä nousee kysymyksiä ja niiden joukossa taas kerran kysymys: onko massamedia massamurhien osasyyllinen?
Meillä Suomessa tätä massamediaa edustavat ensi kädessä TV sekä valtalehdet (kuten Helsingin Sanomat jne.) ja ns. iltalehdet. Nehän ovat herkästi luomassa koulumurhaajista kulttihahmoja, joiden nimet, kuvat ja elämänkerrat saavat suuren julkisuuden ja ovat siksi osaltaan houkuttelemassa koulumurhaa mielessään hautovia itsemurhakandidaatteja.
Miksi TV-kanavat antavat murhaajille paljon mainosaikaa näyttämällä kuvaruudussa heidän pyssynpaukutteluvideoitaan? Miksi massamediassa jatkuvasti toistetaan heidän nimiään, jotta ne varmasti painuisivat muistiin ja että he varmasti saisivat postuumisti kulttihahmon piirteitä tiettyjen nuorten mustana myllertävissä mielissä? Tuollaisen kuolemanjälkeisen "glorian" (nykyään pomminvarma) saavuttaminen voi hyvinkin olla se viimeinen punnus, joka saa koulumurhaa miettivän valitsemaan veritekoon päätymisen, jäähyväisvideoineen tms. syötteineen massamedialle.
Miksi ei voitaisi alusta alkaen jättää heidän nimensä julkaisematta, käyttämällä esim. sellaisia ilmaisuja kuin "18-vuotias miesopiskelija"? Tai ainakin rajoittaa nimen mainitseminen yhteen ainoaan kertaan , siten että jatkossa puhuttaisiin anonyymisti vain "Kauhajoen koulusurmaajasta" tms.?
Ei meillä ulkopuolisilla, joita kulloinkinen tragedia ei ole tullut henkilökohtaisesti lähelle, ei meillä eli yli 5 miljoonalla suomalaisella ole mitään (ainakaan tervettä) kiinnostusta eikä mitään ns. oikeutta saada tietoomme kyseisen murhaajan nimeä. Säälikäämme samalla murhaajan omaisia suomalla sama nimettömyys heillekin. Se, että murhaajan nimen joka tapauksessa tulee tietämään muutama kymmenen tuhatta ihmistä (= uhripiirien lisäksi tiettyjen mustan alueen nettiyhteisöjen yms. osallistujat), ei anna massamedialle oikeutusta nimien julkistamiseen ja myöhempäänkin jatkuvaan toisteluun meille 5 miljoonalle ulkopuoliselle.
Huolestuttava esimerkki on maan suurimman lehden, Helsingin Sanomien koko sivun juttu tänään (12.3.2009, sivu B1). Sen alakulman tietoiskussa taas kerran ja oikein mustalla lihavoituna toistetaan tähänastisten kulttimurhaajien nimet ym. tiedot, siis meillä Tuusulan ja Kauhajoen koulumurhaajien nimet ja "ansioluettelot". Vastuutonta. Haiseeko raha, kun kai "roskalehdet kuitenkin julkaisevat kaiken"?
Kiintoisaa tässä HS-jutussa on saksalaisen massamurhaajan osittainen nimettömyys: "17-vuotias Tim K". En tiedä, onko tämä lyhenteen käyttö saksalainen käytäntö vai vain aikapulasta johtunutta tietojen puolinaisuutta; voi olla, että netissä jne. murhaajan kaikki tiedot kuvineen jne. ovat jo luettavissa. Sitä en ole ehtinyt tarkistaa. Olennaista nyt on todeta, että jo tuokin nimilyhenteen käyttö olisi pieni parannus, joskin riittämätön.
Siis: kysymys kuuluu, edistävätkö massamediamme uusia massamurhia? Vastaus on ilmeinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mediaa voidaan toki arvostella, mutta toisaalta sananvapauteen kuuluu tiedottaminen myös ikävistä asioista. Murhaajien nimet tulevat nykyisin aina hyvin nopeasti tietynlaisten lehden tms. tiedotusvälineen kautta julkisuuteen.
VastaaPoistaMiksi tiedottamisen pitäisi olla sallittua vain joillekin "alan" lehdille?
Itse en oikein usko, että aiempien koulusurmaajien nimien julkaiseminen erilaisten tietoiskujen muodossa tms. tavalla lisäisi uusien koulusurmien riskiä.
Sen sijaan uskon, että suomalaisten poliisiviranomaisten ja sisäministerin saamattomuus puuttua heti Jokelan koulusurmien jälkeen aselupakäytännön kiristämiseen ja valvontaan oli hyvin merkittävä ja ehkäpä ratkaiseva tekijä, joka johti vain vajaa vuotta myöhemmin Kauhajoen koulusurmiin.
Tähän asiaan eli ministerin ja hallituksen sekä poliisiviranomaisten vastuuseen toivoisi myös eurovaaliehdokas Havansin ottavan kantaa blogissaan. Ei riitä, että murhan ym. törkeiden rikosten valmistelu kriminalisoidaan, kuten Havansi on aivan oikein ehdottanut.
Pitää myös valvoa, että lakeja noudatetaan aselupia myönnettäessä. Poliitikkojen ja viranomaisten tulee ryhtyä heti ensimmäisen tapauksen jälkeen kaikkiin niihin toimiin, joihin vasta nyt eli toisen koulusurmatapauksen jälkeen on Suomessa ryhdytty.
Mutta eivätpä vain ole perusuomalaisetkaan tehneet mitään saattaakseen poliisiministerin ja ao. ampuma-aselainsäädännön valvonnasta vastuullisten poliisiviranomaisten vastuukysymykset oikeudellisen selvittelyn kohteeksi!