Hehkutetaanpa yhdessä opetusministeri Virkkusen (kokoomus) kanssa: Fantastista eli toiseksi parasta, mitä Suomen yliopistolaitokselle on koskaan tapahtunut!! Siis se, että perustuslakivaliokunta korjauttaa sentään muutaman pahan virheen yliopistolakiehdotuksessa. Ja kaikkein parastahan olisi, jos vielä sivistysvaliokuntakin jatkaisi kehnon ehdotuksen paikkaamista, esim. työsuhdeturvattomuuden korjaamiseksi.
Helsingin yliopistosta ei siis sittenkään ole tulossa elinkeinoelämän edustajien yms. ulkopuolisten hallinnoimaa kvartaalikapitalistisen tutkimuksen juoksupoikaa. Miellyttävä huomata, että myös rehtori on sitä mieltä, että yliopistomme sittenkin voi selviytyä ilman ulkopuolis-enemmistöistä hallitusta.
Aalto-yliopiston keskossynnytys keisarinleikkauksella sai vieläkin kovemman tuomion perustuslakivaliokunnalta. Valiokunta saakoon siitä tunnustukseksi kokoomuksen korkeimman kunniamaininnan: tupla-fantastista!
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
FASISMI - MITÄ SE TODELLA ON?
Fasismi ja rasismi - siinä kaksi termiä ja haukkumasanaa, joita käytellään kovin vapaamielisesti, usein myös tarkoitushakuisesti. Otetaanpa tällä kertaa tarkasteltavaksi fasismi. Ja pyritään sen ytimeen, sen olemuksen keskeisimpiin piirteisiin.
Perusesimerkki oli ja voi yhä olla Mussolinin Italia. Sieltähän on lähtöisin termikin, fasismi. Mussolini-fasismin johdannaisena Hitler loi vielä paljon julmemman, lopulta mielipuolisuuteen asti sairaan natsismin. Se oli oikeastaan jo jotain muuta kuin (Mussolini-protyypin) fasismi. Aivan samoin kuin Stalinin raaka diktatuuri oli jotain muuta kuin kommunismia.
Fasismin mussolinilaisen perustyypin tärkeimmät tuntomerkit: 1) yhden puoleen täysi diktatuuri, monesti keskiössään voimakas johtajahahmo; 2) erittäin kovat, tarvittaessa fyysisestikin raa'at otteet vastustajia kohtaan; 3) militarismi kunniassaan; 4) korostettu kansallinen omahyväinen ylpeys ja uho; 5) talouselämässä myös yksityissektori/kapitalismi sallittu, kunhan se on nöyrä Puolueen edessä.
Esimerkki suuresta tämän päivän valtiosta, johon nämä tuntomerkit soveltuvat hyvin, jopa yllättävän hyvin: Kiina. Siis maailmantalouden nykyinen ykköspankkiiri ja velkaisen USA:n päärahoittaja.
Kiina on jo kauan täyttänyt tunnusmerkit 1-4. Uudempaa on kohdan 5 mukainen tilanne: Kiina on luopunut talouden kommunismista ja sallii hyvin laajasti yksityisenkin kapitalismin, kunhan se ei mitenkään vaaranna Puolueen diktatuuria.
Oliko Kiina perusolemukseltaan fasistinen jo ennen siirtymistään (valtiokontrolloituun) nykykapitalismiinsa? Nähdäkseni kyllä. Kyse oli fasismin siitä muunnelmasta, jota kuvaa osuvasti termi punafasismi. Stalinin raakaotteinen ja militaristinen diktatuuri oli punafasismia, kun taas Kiinalta on nyt pudonnut tuo ideologinen etuliite "puna-" pois.
Entä nyky-Venäjä? Tunnusmerkit 1-5 ovat kaikki kaikkien nähtävissä, joskin sen verran lievässä muodossa, että voidaan puhua vasta fasismiin luisumisen vaarasta Venäjällä.
Venäjällä esimerkiksi agressiivisen kansallishenkinen, Venäjän johtajaa palvova "nashi"-liike ei ole kovin kaukana Mussolinin aikanaan Italiaan organisoimasta fasistisesta nuorisoliikkeestä. Ja kovaotteinen miliisi tuhatpäisin joukoin repii hajalle 500-päisen aseettoman mielenosoittajajoukon, joka paljolti koostuu naisista. Kapitalisti Hodorkovskille järjestynee elinkautinen tuomioketju: mitäs uhmasi vallanpitäjää. Georgialaisia opetettiin panssarivaunuilla.
On hyvä asia, että Suomeen on perustettu Antifasistinen Komidea. Toivottavasti se taistelee "nashi"-fasismia vastaan ja valppaasti valvoo, ettei Venäjä luisu suuren itänaapurinsa tielle.
Perusesimerkki oli ja voi yhä olla Mussolinin Italia. Sieltähän on lähtöisin termikin, fasismi. Mussolini-fasismin johdannaisena Hitler loi vielä paljon julmemman, lopulta mielipuolisuuteen asti sairaan natsismin. Se oli oikeastaan jo jotain muuta kuin (Mussolini-protyypin) fasismi. Aivan samoin kuin Stalinin raaka diktatuuri oli jotain muuta kuin kommunismia.
Fasismin mussolinilaisen perustyypin tärkeimmät tuntomerkit: 1) yhden puoleen täysi diktatuuri, monesti keskiössään voimakas johtajahahmo; 2) erittäin kovat, tarvittaessa fyysisestikin raa'at otteet vastustajia kohtaan; 3) militarismi kunniassaan; 4) korostettu kansallinen omahyväinen ylpeys ja uho; 5) talouselämässä myös yksityissektori/kapitalismi sallittu, kunhan se on nöyrä Puolueen edessä.
Esimerkki suuresta tämän päivän valtiosta, johon nämä tuntomerkit soveltuvat hyvin, jopa yllättävän hyvin: Kiina. Siis maailmantalouden nykyinen ykköspankkiiri ja velkaisen USA:n päärahoittaja.
Kiina on jo kauan täyttänyt tunnusmerkit 1-4. Uudempaa on kohdan 5 mukainen tilanne: Kiina on luopunut talouden kommunismista ja sallii hyvin laajasti yksityisenkin kapitalismin, kunhan se ei mitenkään vaaranna Puolueen diktatuuria.
Oliko Kiina perusolemukseltaan fasistinen jo ennen siirtymistään (valtiokontrolloituun) nykykapitalismiinsa? Nähdäkseni kyllä. Kyse oli fasismin siitä muunnelmasta, jota kuvaa osuvasti termi punafasismi. Stalinin raakaotteinen ja militaristinen diktatuuri oli punafasismia, kun taas Kiinalta on nyt pudonnut tuo ideologinen etuliite "puna-" pois.
Entä nyky-Venäjä? Tunnusmerkit 1-5 ovat kaikki kaikkien nähtävissä, joskin sen verran lievässä muodossa, että voidaan puhua vasta fasismiin luisumisen vaarasta Venäjällä.
Venäjällä esimerkiksi agressiivisen kansallishenkinen, Venäjän johtajaa palvova "nashi"-liike ei ole kovin kaukana Mussolinin aikanaan Italiaan organisoimasta fasistisesta nuorisoliikkeestä. Ja kovaotteinen miliisi tuhatpäisin joukoin repii hajalle 500-päisen aseettoman mielenosoittajajoukon, joka paljolti koostuu naisista. Kapitalisti Hodorkovskille järjestynee elinkautinen tuomioketju: mitäs uhmasi vallanpitäjää. Georgialaisia opetettiin panssarivaunuilla.
On hyvä asia, että Suomeen on perustettu Antifasistinen Komidea. Toivottavasti se taistelee "nashi"-fasismia vastaan ja valppaasti valvoo, ettei Venäjä luisu suuren itänaapurinsa tielle.
torstai 23. huhtikuuta 2009
ÖKYOPTIOKONSULTIN MEGAPALJASTUS!
Tiedäthän Yrjö Kopran? Hän on se suurjohtajien jättipalkkio-ohjelmia laativa konsultti, joka pari päivää sitten lipsautti TV-ohjelmassa megaluokan paljastuksen. TV:ssahan keskusteltiin mm. liliusten ym. 70.000 euron suuruusluokan kuukausipalkoista. Siis peruspalkasta kuukaudessa.
Tuossa TV-keskustelussa Kopra sanoi - ilmeenkään värähtämättä - että ison johtajan peruspalkka ei ole kannustin, vaan se maksetaan työpaikalle saapumista ja ajan kuluttamisesta siellä.
Kiitos, Yrjö Kopra! Ilmeisen vahingossa alaston totuus lipsahti kaikelle kansalle. Myöhemmin hän on yrittänyt selitellä - turhaan.
Siis suurjohtaja saa 70.000 euroa kuukaudessa pelkästä työpaikalle saapumisesta ja oleilusta siellä. Huolestunut kansa kysyy, miten suurjohtaja saa aikansa duunissa kulumaan. Netissäkö surffaillen, vaikkapa nettipokeria pelaten?
Suurjohtaja siis käärii hihansa ja ryhtyy tositoimiin yrityksen tuloksen parantamiseksi vasta sitten, kun jättiperuspalkan päälle luvataan bonuksia ja optioita. Vasta sitten työ maistuu, kun rahakasan avulla "kannustetaan" ja "sitoutetaan"!
Missä on röyhkeyden ja ahneuden raja nyky-Suomen isokenkäisimpien piirissä?
Kopran historiallinen lipsahdus-paljastus on megaluokkaa. Samaa luokkaa esimerkiksi kuin jos rikoksesta syytettyä puolustava asianajaja sanoisi TV:ssä: "Päämieheni on kyllä tehnyt tuon teon, mutta syyttäjä ei pysty todistamaan sitä."
Me tavalliset kansalaiset olemme kiitollisia Yrjö Kopralle. Nyt pelin hengen ymmärtää Erkkikin. Yrjöttää tosin.
Tuossa TV-keskustelussa Kopra sanoi - ilmeenkään värähtämättä - että ison johtajan peruspalkka ei ole kannustin, vaan se maksetaan työpaikalle saapumista ja ajan kuluttamisesta siellä.
Kiitos, Yrjö Kopra! Ilmeisen vahingossa alaston totuus lipsahti kaikelle kansalle. Myöhemmin hän on yrittänyt selitellä - turhaan.
Siis suurjohtaja saa 70.000 euroa kuukaudessa pelkästä työpaikalle saapumisesta ja oleilusta siellä. Huolestunut kansa kysyy, miten suurjohtaja saa aikansa duunissa kulumaan. Netissäkö surffaillen, vaikkapa nettipokeria pelaten?
Suurjohtaja siis käärii hihansa ja ryhtyy tositoimiin yrityksen tuloksen parantamiseksi vasta sitten, kun jättiperuspalkan päälle luvataan bonuksia ja optioita. Vasta sitten työ maistuu, kun rahakasan avulla "kannustetaan" ja "sitoutetaan"!
Missä on röyhkeyden ja ahneuden raja nyky-Suomen isokenkäisimpien piirissä?
Kopran historiallinen lipsahdus-paljastus on megaluokkaa. Samaa luokkaa esimerkiksi kuin jos rikoksesta syytettyä puolustava asianajaja sanoisi TV:ssä: "Päämieheni on kyllä tehnyt tuon teon, mutta syyttäjä ei pysty todistamaan sitä."
Me tavalliset kansalaiset olemme kiitollisia Yrjö Kopralle. Nyt pelin hengen ymmärtää Erkkikin. Yrjöttää tosin.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
PERUSTUSLAIN 106 § - ASE YLIOPISTOLAKIA VASTAAN
Yliopistolakiehdotus on nyt saanut tyrmäysiskun eduskunnan perustuslakivaliokunnan asiantuntijoilta. Perustuslakijuridiikan raskaimman sarjan asiantuntijat osoittavat lausunnoissaan lakiehdotuksen sisältävän monta perustuslain vastaista ehdotuskohtaa.
Helsingin yliopiston johtokaksikon juridisen asiantuntemuksen olisi pitänyt riittää havaitsemaan nuo ristiriidat itsekin. Ehkä jopa opetusministeriön korkeakoulujohdonkin olisi pitänyt ne havaita. Tai ainakin etukäteen selvityttää useilta asiantuntijoilta. Poliittinen tahto näyttää kuitenkin syrjäyttäneen laillisuuden. Ministeri Virkkunen - viime hetkellä ulkopuolelta tulleena ei-juristina - on joutunut fantastisen harhaanjohdetuksi.
Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin taipuisi kokoomuksen poliittisista arvovaltasyistä laittamaan asiantuntijalausunnot roskakoriin, syntyy yliopistolaki, jossa on eräitä perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa olevia kohtia. Onneksi perustuslain 106 § tarjoaa tällaisia laittomia säännöksiä vastaan torjunta-aseen.
Perustuslain 106 § säätää: "Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle."
Kun yliopistolakiehdotus, jos se yllättäen menisi sellaisenaan läpi, on eräin kohdin ilmeisessä ristiriidassa perustuslain (ja etenkin sen 123 §:n) kanssa, niin siteerattu 106 § tarjoaa seuraavaan tapaan toimivan vasta-aseen.
Heti uuden yliopistolain voimassaolon alussa sellainen yliopistolainen, jolle yliopiston autonomia ja tieteellisen tutkimuksen vapaus elinkeinoelämän ja muiden ulkopuolisten ylivallasta on kallis, tekee jonkun sellaisen viranhoitopäätöksen - anteeksi: työsopimussuhdehoidon päätöksen - joka on vastoin uuden lain jotakin perustuslain vastaista säännöstä. Saatuaan tästä "pyyhkeitä" hän vie asian tuomioistuimeen, ensin Helsingin hallinto-oikeuteen ja sitten tarvittaessa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO).
Tässä oikeusjutussa tuo henkilö - esimerkiksi työsopimussuhteinen professori tai hallintopäällikkö - vetoaa tuekseen perustuslain 106 §:ään ja yllä mainittuihin perustuslakivaliokunnalle annettuihin huippuasiantuntijoiden lausuntoihin. Tällöin tuomioistuimelle ei juuri jää muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä huippuasiantuntijoiden perusteltu kanta ja tuomita kyseinen "rikottu" yliopistolain säännös perustuslain vastaiseksi.
Toivottavasti tällaiseen jälkikäteiseen laillisuuden palauttamiseen ei tarvitse turvautua, vaan perustuslakivaliokuntaa lunastaa odotukset. Olemmehan tottuneet luottamaan siihen, että perustuslakivaliokunta pystyy nousemaan päivänkohtaisten poliittisten arvovaltakysymysten yläpuolelle, perustuslaillisuuden tasolle.
Näin ainakin uskoo perustuslakisuomalainen perussuomalainen Erkki Havansi.
Lopuksi pari asiaa, jotka yliopistolakitaistelussa ihmetyttävät minua Helsingin yliopiston osalta. Ensimmäinen on yliopistotiedottajien pohjoiskorealainen linja, josta esitän tuoreen esimerkin.
Konsistorin 17.4.09 pidetystä kokouksesta julkaistiin tyytyväisyyttä hyrisevä tiedote, kun siellä selvästikin oltiin Lehikoiselle vieraskoreita. Sensijaan täydellisesti vaiettiin 1.4.09 pidetystä suuren konsistorin kokouksesta ja sitä seuranneesta professorien nettiäänestyksestä, jossa erittäin suuri enemmistö selvästi tuomitsi HY-johdon myöntyväisyyslinjan ja kannatti oikeustieteellisen tiedekunnan dekanaatin muutosehdotuksia. - Mihin me ylipäänsä tarvitsemme tällaista valikoivaa "tiedottamista"? Tiedottamista, joka selvästi alistuu yksipuolisesti palvelemaan HY:n uutta YYA-sopimusta (Yritysystävällisyys-, Yhteistutkimus- ja Almunantosopimus).
Toinen ihmeellinen asia on HY:n rehtorin myöntyväisyyslinja. Hän oli 1970-80-luvuilla muistaakseni Skdl-kannattaja, siis osana taistolaisvetoista "yleisdemokraattista" NL-suuntaista politiikkaa. Nyt sensijaan rullataan punainen matto Nokian, Fortumin ym. elinkeinoelämän eteen. Varsin ystävällistä uusliberaalille finanssi- ja kvartaalikapitalismille, joka tosin ehti kesken yliopistolakivalmistelun loppusuoran tulla tiensä päähän. No, toki on oltava sallittua muuttaa mielipiteitään äärivasemmalta USA-tyylisen markkinatalouden kannattajaksi.
pohjoiskorealainen linja
Helsingin yliopiston johtokaksikon juridisen asiantuntemuksen olisi pitänyt riittää havaitsemaan nuo ristiriidat itsekin. Ehkä jopa opetusministeriön korkeakoulujohdonkin olisi pitänyt ne havaita. Tai ainakin etukäteen selvityttää useilta asiantuntijoilta. Poliittinen tahto näyttää kuitenkin syrjäyttäneen laillisuuden. Ministeri Virkkunen - viime hetkellä ulkopuolelta tulleena ei-juristina - on joutunut fantastisen harhaanjohdetuksi.
Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin taipuisi kokoomuksen poliittisista arvovaltasyistä laittamaan asiantuntijalausunnot roskakoriin, syntyy yliopistolaki, jossa on eräitä perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa olevia kohtia. Onneksi perustuslain 106 § tarjoaa tällaisia laittomia säännöksiä vastaan torjunta-aseen.
Perustuslain 106 § säätää: "Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle."
Kun yliopistolakiehdotus, jos se yllättäen menisi sellaisenaan läpi, on eräin kohdin ilmeisessä ristiriidassa perustuslain (ja etenkin sen 123 §:n) kanssa, niin siteerattu 106 § tarjoaa seuraavaan tapaan toimivan vasta-aseen.
Heti uuden yliopistolain voimassaolon alussa sellainen yliopistolainen, jolle yliopiston autonomia ja tieteellisen tutkimuksen vapaus elinkeinoelämän ja muiden ulkopuolisten ylivallasta on kallis, tekee jonkun sellaisen viranhoitopäätöksen - anteeksi: työsopimussuhdehoidon päätöksen - joka on vastoin uuden lain jotakin perustuslain vastaista säännöstä. Saatuaan tästä "pyyhkeitä" hän vie asian tuomioistuimeen, ensin Helsingin hallinto-oikeuteen ja sitten tarvittaessa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO).
Tässä oikeusjutussa tuo henkilö - esimerkiksi työsopimussuhteinen professori tai hallintopäällikkö - vetoaa tuekseen perustuslain 106 §:ään ja yllä mainittuihin perustuslakivaliokunnalle annettuihin huippuasiantuntijoiden lausuntoihin. Tällöin tuomioistuimelle ei juuri jää muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä huippuasiantuntijoiden perusteltu kanta ja tuomita kyseinen "rikottu" yliopistolain säännös perustuslain vastaiseksi.
Toivottavasti tällaiseen jälkikäteiseen laillisuuden palauttamiseen ei tarvitse turvautua, vaan perustuslakivaliokuntaa lunastaa odotukset. Olemmehan tottuneet luottamaan siihen, että perustuslakivaliokunta pystyy nousemaan päivänkohtaisten poliittisten arvovaltakysymysten yläpuolelle, perustuslaillisuuden tasolle.
Näin ainakin uskoo perustuslakisuomalainen perussuomalainen Erkki Havansi.
Lopuksi pari asiaa, jotka yliopistolakitaistelussa ihmetyttävät minua Helsingin yliopiston osalta. Ensimmäinen on yliopistotiedottajien pohjoiskorealainen linja, josta esitän tuoreen esimerkin.
Konsistorin 17.4.09 pidetystä kokouksesta julkaistiin tyytyväisyyttä hyrisevä tiedote, kun siellä selvästikin oltiin Lehikoiselle vieraskoreita. Sensijaan täydellisesti vaiettiin 1.4.09 pidetystä suuren konsistorin kokouksesta ja sitä seuranneesta professorien nettiäänestyksestä, jossa erittäin suuri enemmistö selvästi tuomitsi HY-johdon myöntyväisyyslinjan ja kannatti oikeustieteellisen tiedekunnan dekanaatin muutosehdotuksia. - Mihin me ylipäänsä tarvitsemme tällaista valikoivaa "tiedottamista"? Tiedottamista, joka selvästi alistuu yksipuolisesti palvelemaan HY:n uutta YYA-sopimusta (Yritysystävällisyys-, Yhteistutkimus- ja Almunantosopimus).
Toinen ihmeellinen asia on HY:n rehtorin myöntyväisyyslinja. Hän oli 1970-80-luvuilla muistaakseni Skdl-kannattaja, siis osana taistolaisvetoista "yleisdemokraattista" NL-suuntaista politiikkaa. Nyt sensijaan rullataan punainen matto Nokian, Fortumin ym. elinkeinoelämän eteen. Varsin ystävällistä uusliberaalille finanssi- ja kvartaalikapitalismille, joka tosin ehti kesken yliopistolakivalmistelun loppusuoran tulla tiensä päähän. No, toki on oltava sallittua muuttaa mielipiteitään äärivasemmalta USA-tyylisen markkinatalouden kannattajaksi.
pohjoiskorealainen linja
perjantai 17. huhtikuuta 2009
TAMPEREEN YLIOPISTON SURKEA VIRHE
Media kertoi juuri, että Tampereen yliopistolla meni sisu kaulaan. Olivat vuokranneet viereisiä salejaan kahden keskenään eriseuraisen järjestön tilaisuuksille. Ensin järjestölle, joka suhtautuu Venäjään hyvin kriittisesti, sitten toiselle ryhmälle, itseään venäläisystävällisinä pitäville natshi-henkisille. Jälkimmäisten tilaisuus oli tarkoitettu välittömäksi vastavedoksi ensin ehtineelle.
Yliopiston johto alkoi pelätä näiden kahden erihenkisen ryhmän välistä mellakointia ja peruutti molemmat tilaisuudet. Oikea ratkaisu olisi ollut peruuttaa jälkimmäinen tilaisuus. Onhan yleinen periaate - sekä lakiperiaate että muutenkin - että ensiksi tehty varaus on etusijalla, jos molempia ei voida haitatta toteuttaa.
Virheellään Tampereen yliopisto tuli myöntäneeksi sekä periaatteellisen että käytännöllisen veto-oikeuden eli kielto-oikeuden jokaiselle ryhmälle, joka ei pidä jostakin toisesta ryhmästä.
Esimerkki juuri sanotusta: jos vaikkapa Suomi-Venäjä-ystävyysseura haluaisi järjestää jonkin tilaisuuden paikassa A, niin joku hurmahenkinen "Vihaa Venäjää"-ryhmä voi estää sen ilmoittamalla järjestävänsä samaan aikaan ja samaan/viereiseen paikkaan oman propagandatilaisuuden. Näin se menee Tampereen yliopiston omaksumalla linjalla.
Tampereen yliopiston kannanotossa on lisäksi aistittavissa kaikuja jo menneeksi luullulta rähmälläänolon ja omaehtoisen itsesensuurin kaudelta. Tuskinpa yliopiston reaktio olisi ollut sama, jos ensimmäinen salin varaaja olisi ollut esim. "Ruotsin suomalaisten kielisorto lopetettava"-järjestö ja jälkimmäinen varaaja olisi ollut "Ruotsin ystävät - Sveriges vänner".
Mitähän Venäjän viralliset edustajat ajattelevat uuden fanikerhonsa toiminnasta? Lienevät huolissaan. Aiheuttaahan fanikerho mekkaloineen Venäjälle ja venäläisyydelle niin paljon bad will'iä suomalaisten enemmistön silmissä, että sen korjaaminen ei ole helppoa. Vanhan venäläisvastaisuutemme sammumisesta ei ole toivoa, niin kauan kuin tuollaiset poppoot heittävät uusia sytykkeitä hiipumassa olleeseen nuotioon.
Yliopiston johto alkoi pelätä näiden kahden erihenkisen ryhmän välistä mellakointia ja peruutti molemmat tilaisuudet. Oikea ratkaisu olisi ollut peruuttaa jälkimmäinen tilaisuus. Onhan yleinen periaate - sekä lakiperiaate että muutenkin - että ensiksi tehty varaus on etusijalla, jos molempia ei voida haitatta toteuttaa.
Virheellään Tampereen yliopisto tuli myöntäneeksi sekä periaatteellisen että käytännöllisen veto-oikeuden eli kielto-oikeuden jokaiselle ryhmälle, joka ei pidä jostakin toisesta ryhmästä.
Esimerkki juuri sanotusta: jos vaikkapa Suomi-Venäjä-ystävyysseura haluaisi järjestää jonkin tilaisuuden paikassa A, niin joku hurmahenkinen "Vihaa Venäjää"-ryhmä voi estää sen ilmoittamalla järjestävänsä samaan aikaan ja samaan/viereiseen paikkaan oman propagandatilaisuuden. Näin se menee Tampereen yliopiston omaksumalla linjalla.
Tampereen yliopiston kannanotossa on lisäksi aistittavissa kaikuja jo menneeksi luullulta rähmälläänolon ja omaehtoisen itsesensuurin kaudelta. Tuskinpa yliopiston reaktio olisi ollut sama, jos ensimmäinen salin varaaja olisi ollut esim. "Ruotsin suomalaisten kielisorto lopetettava"-järjestö ja jälkimmäinen varaaja olisi ollut "Ruotsin ystävät - Sveriges vänner".
Mitähän Venäjän viralliset edustajat ajattelevat uuden fanikerhonsa toiminnasta? Lienevät huolissaan. Aiheuttaahan fanikerho mekkaloineen Venäjälle ja venäläisyydelle niin paljon bad will'iä suomalaisten enemmistön silmissä, että sen korjaaminen ei ole helppoa. Vanhan venäläisvastaisuutemme sammumisesta ei ole toivoa, niin kauan kuin tuollaiset poppoot heittävät uusia sytykkeitä hiipumassa olleeseen nuotioon.
torstai 16. huhtikuuta 2009
GATES JA MEDVEDEV YLIOPISTOPUHUJINA
Tuleva Aalto-yliopisto aikoo aikanaan avata komeasti. Vihkiäisten pääpapiksi koetetaan värvätä maailman rikkain mies, Bill Gates. Siis jonkinlainen "Wavegate".
Aallon sanoma ja suunta on selvä: amerikkalainen big business on uuden yliopiston innoittaja. Huolimatta viimeaikaisista katastrofaalisen huonoista näytöistään. Lama meidän taloudessamme on jenkkilähtöinen, mutta pääpuhujaksi ei silti kelpaa maailman henkisesti rikkain mies, Dalai Lama.
Jo ennen Aalto-avajaisia ehättää Helsingin yliopistoon puhumaan naapuripresidentti Medvedev. Hän on viime aikoina Venäjällä pitänyt demokratian lippua pari piirua korkeammalla kuin Putin. Medvedev jopa antoi haastattelun "niskurilehdelle", mihin Putin ei ole suostunut.
Medvedev puhunee demokratiastakin sanotussa ensi maanantain tilaisuudessa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Samassa juhlasalissa , jossa kuluvan huhtikuun 1. päivänä suuren konsistorin kokouksessa yliopiston hallinnon demokratia koki kovia. Tosin yliopiston johdon hallinnoima yliopistotiedotus vaikeni asiasta pohjoiskorealaiseen tapaan.
Sekä Aalto-yliopistoa että Helsingin yliopistoa vaivaa näinä aikoina liturginen YYA: Yritysystävällisyys-, Yhteistutkimus- ja Almunantosopimus.
Aallon sanoma ja suunta on selvä: amerikkalainen big business on uuden yliopiston innoittaja. Huolimatta viimeaikaisista katastrofaalisen huonoista näytöistään. Lama meidän taloudessamme on jenkkilähtöinen, mutta pääpuhujaksi ei silti kelpaa maailman henkisesti rikkain mies, Dalai Lama.
Jo ennen Aalto-avajaisia ehättää Helsingin yliopistoon puhumaan naapuripresidentti Medvedev. Hän on viime aikoina Venäjällä pitänyt demokratian lippua pari piirua korkeammalla kuin Putin. Medvedev jopa antoi haastattelun "niskurilehdelle", mihin Putin ei ole suostunut.
Medvedev puhunee demokratiastakin sanotussa ensi maanantain tilaisuudessa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Samassa juhlasalissa , jossa kuluvan huhtikuun 1. päivänä suuren konsistorin kokouksessa yliopiston hallinnon demokratia koki kovia. Tosin yliopiston johdon hallinnoima yliopistotiedotus vaikeni asiasta pohjoiskorealaiseen tapaan.
Sekä Aalto-yliopistoa että Helsingin yliopistoa vaivaa näinä aikoina liturginen YYA: Yritysystävällisyys-, Yhteistutkimus- ja Almunantosopimus.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
TELEVISIO - KANSANEDUSTAJIEN PIKALEIPOMO
Television verraton mahti uusien poliittisten tähtien pikasynnytyksissä ei ole uutinen. Vaikka olit eilen täysin tuntematon, olet huomenna kansanedustaja, jos sinulla on tänään positiivista jatkuvaa TV-julkisuutta, jossa sinun vahva puolesi tulee kaikille "TV:stä tutuksi".
Tämä vanha totuus on viime aikoinakin tullut monesti mieleen. Otetaanpa vaikka tohtori Kiminkinen, leppoisan rento ja (vähän liiankin?) puhelias lääkäri-kansanmies Suomen sydänmaaseudulta. Jos eduskuntavaalit olisivat huomenna, hän olisi varma kansanedustaja. Ja siitä puolueesta, jonka hän suvaitsisi valita häntä kosiskelevien lukuisten puolueiden joukosta.
Kiminkisen ongelma tosin on, että vaalit ovat vasta kahden vuoden päässä. Jos hänen TV-ohjelmansa loppuun yli vuoden ennen vaaleja, läpimeno ei enää ole varmaa. Ajatelkaapa curling-hurmassa eduskuntaan noussutta Uusipaavalniemeä: hänen TV-ajoituksensa oli 2007-eduskuntavaaleihin nähden täydellinen. Jos aikaväliä curling-hopean ja eduskuntavaalien välillä olisi ollut pari vuotta, hän ei istuisi jakarandatuolilla.
Toinen esimerkki: kosovolaislähtöinen nuori ja nätti (jopa blondi) Fatbarde Hetemaj, joka kerralla löi itsensä läpi äskettäisessä kolmen presidentin TV-keskustelussa. (Anteeksi, jos etunimi tuli näin alussa vielä väärin kirjoitetuksi!)
Tuo TV-keskustelu ja sitä seurannut muu julkisuus ovat luoneet hänelle "kiminkisen" tilanteen: jos eduskuntavaalit olisivat huomenna, läpimeno olisi varma. Siitäkin huolimatta, että nuori nainen oli presidenttikeskustelussa epäkohteliaan itsekeskeinen eli puhui paljon yli suomalaiselle sopivan määrän ... nuori Lenita?
Kiminkisen ja F.Hetemajn kunniaksi on sanottava, että kumpikaan ei ole ex-huippu-urheilija. Tuon ryhmän kansanedustajakelvottomuus on julkinen salaisuus, erinomaisena poikkeuksenaan Antti Kalliomäki.
Kiminkisen kunniaksi on lisäksi sanottava, että hän ei ole nuori eikä varsinaisesti kai nättikään. Saman uskaltanee sanoa viimeisimmästä TV-superjulkkiksesta eli kelpo Timo Soinista.
Soini on ainakin parissa äskettäisessä TV-ohjelmassa kerännyt niin kovat pisteet entisten monien politiikka-ansioittensa päälle, että eilinen TV-gallup (12.4.09) osoitti hänet kansan keskuudessa ylivoimaisesti tunnetuimmaksi EU-vaaliehdokkaaksi. Esim. kymmenkertainen tunnettuisuus Anneli Jäätteenmäkeen nähden. Hyvä, Timo!
TV-epäjulkkiksena nurisen tykönäni: tätäkö on oikea demokratia? Siis että TV toimii omien epädemokraattisten valintojensa mukaan kansanedustajien pikaleipomona. No, on tämä suomalainen TV-demokratia silti kymmenen kertaa parempi kuin USA:n, jossa voit suurella rahalla ostaa haluamasi määrän myönteistä TV-julkisuutta. Ja sata kertaa parempi kuin pohjoiskorealainen poliittisen julkisuuden järjestelmä ...
Tämä vanha totuus on viime aikoinakin tullut monesti mieleen. Otetaanpa vaikka tohtori Kiminkinen, leppoisan rento ja (vähän liiankin?) puhelias lääkäri-kansanmies Suomen sydänmaaseudulta. Jos eduskuntavaalit olisivat huomenna, hän olisi varma kansanedustaja. Ja siitä puolueesta, jonka hän suvaitsisi valita häntä kosiskelevien lukuisten puolueiden joukosta.
Kiminkisen ongelma tosin on, että vaalit ovat vasta kahden vuoden päässä. Jos hänen TV-ohjelmansa loppuun yli vuoden ennen vaaleja, läpimeno ei enää ole varmaa. Ajatelkaapa curling-hurmassa eduskuntaan noussutta Uusipaavalniemeä: hänen TV-ajoituksensa oli 2007-eduskuntavaaleihin nähden täydellinen. Jos aikaväliä curling-hopean ja eduskuntavaalien välillä olisi ollut pari vuotta, hän ei istuisi jakarandatuolilla.
Toinen esimerkki: kosovolaislähtöinen nuori ja nätti (jopa blondi) Fatbarde Hetemaj, joka kerralla löi itsensä läpi äskettäisessä kolmen presidentin TV-keskustelussa. (Anteeksi, jos etunimi tuli näin alussa vielä väärin kirjoitetuksi!)
Tuo TV-keskustelu ja sitä seurannut muu julkisuus ovat luoneet hänelle "kiminkisen" tilanteen: jos eduskuntavaalit olisivat huomenna, läpimeno olisi varma. Siitäkin huolimatta, että nuori nainen oli presidenttikeskustelussa epäkohteliaan itsekeskeinen eli puhui paljon yli suomalaiselle sopivan määrän ... nuori Lenita?
Kiminkisen ja F.Hetemajn kunniaksi on sanottava, että kumpikaan ei ole ex-huippu-urheilija. Tuon ryhmän kansanedustajakelvottomuus on julkinen salaisuus, erinomaisena poikkeuksenaan Antti Kalliomäki.
Kiminkisen kunniaksi on lisäksi sanottava, että hän ei ole nuori eikä varsinaisesti kai nättikään. Saman uskaltanee sanoa viimeisimmästä TV-superjulkkiksesta eli kelpo Timo Soinista.
Soini on ainakin parissa äskettäisessä TV-ohjelmassa kerännyt niin kovat pisteet entisten monien politiikka-ansioittensa päälle, että eilinen TV-gallup (12.4.09) osoitti hänet kansan keskuudessa ylivoimaisesti tunnetuimmaksi EU-vaaliehdokkaaksi. Esim. kymmenkertainen tunnettuisuus Anneli Jäätteenmäkeen nähden. Hyvä, Timo!
TV-epäjulkkiksena nurisen tykönäni: tätäkö on oikea demokratia? Siis että TV toimii omien epädemokraattisten valintojensa mukaan kansanedustajien pikaleipomona. No, on tämä suomalainen TV-demokratia silti kymmenen kertaa parempi kuin USA:n, jossa voit suurella rahalla ostaa haluamasi määrän myönteistä TV-julkisuutta. Ja sata kertaa parempi kuin pohjoiskorealainen poliittisen julkisuuden järjestelmä ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)